Menu
 

He selviytyivät holokaustin kauhuista

     30.11.2017 | uutiset

RITA FRIDMAN

Heinäkuun 20. päivä 1941 Rita ja hänen perheensä lähetettiin Minskin ghettoon, missä asui 100 000 juutalaista. Kuukausi myöhemmin hänen isänsä lähti töihin, eikä koskaan palannut. Maaliskuun 2. päivänä 1942 hänen äitinsä surmattiin pogromissa, joka vaati monien hengen. Rita jäi yksin veljensä kanssa ja he joutuivat taistelemaan selviytyäkseen hengissä. Rita oli onnekas saadessaan töitä panssarivaunukorjaamosta, jossa jokainen työntekijä sai päivittäin pienen palan leipää. Rita asui veljensä kanssa ghetossa 2,5 vuotta ja vain kuukausi ennen gheton tuhoamista he onnistuivat pakenemaan sieltä. Yön turvin he pääsivät pujahtamaan piikkiaidan alta ja katoamaan metsään, mistä he löysivät partisaanien majan. Siellä heille kerrottiin juutalaisten partisaanien erillisosastosta, jonne he voisivat mennä. Rita ja hänen veljensä asuivat metsässä partisaanien luona kahdeksan kuukauden ajan.


RIVA MATSIYAUSKAS

Riva vietti kaksi vuotta saksalaisten miehittämällä Valko-Venäjällä, minkä jälkeen hänet lähetettiin Auschwitziin yhdessä serkkunsa ja isoäitinsä kanssa. Hän ei ymmärtänyt, että kyseessä oli kuolemanleiri. Hän muistaa pelon, alas painetun katseensa ja sen, että heidän täytyi seistä tuntikausia parakkien edustalla, ja mikäli joku joukosta puuttui, saksalaiset järjestivät teloituksia siltä seisomalta. Hän joutui jatkuvasti luovuttamaan vertaan haavoittuneille saksalaisille ja hän oli sen vuoksi hyvin heikkokuntoinen. Hän ei voi unohtaa sitä, kuinka pieni lapsi kuoli parakissa nälkään oman äitinsä silmien edessä. Riva joutui viettämään 13 kuukautta tuolla leirillä. Heti saapumisensa jälkeen hänen käteensä tatuoitiin numero. Toisin kuin monet muut, Riva päätti säilyttää oman numeronsa. Tammikuun 27. päivä 1945 Neuvostoliiton sotilaat vapauttivat Auschwitzin vangit.


MAYA KAMAR

Kun sota levisi Liettuaan, juutalaisvainot alkoivat välittömästi sen myötä. Lapset erotettiin vanhemmistaan, jotta he voisivat luovuttaa vertansa haavoittuneille saksalaissotilaille. Tämän vuoksi juutalaiset piilottivat omat lapsensa. Haavoittuneet sotilaat tarvitsivat välittömästi uutta verta, joten veri otettiin lapsista. Mayan äiti vei hänet erään nunnan luokse, joka joutui piilottelemaan häntä uunissa. Vain kerran päivässä nunna otti Mayan ulos uunista saamaan raitista ilmaa. Kun Mayan äiti kuuli, että nunnan naapurit olivat piilottaneet juutalaisen pojan ja heistä oli ilmoitettu saksalaisille, hän päätti viedä tyttärensä ghettoon. Tuohon aikaan ghetossa ei enää ollut yhtään lapsia jäljellä, joten oli mahdotonta pitää Mayaa siellä. Mayan äiti pelkäsi, että saksalaiset murhaisivat hänen lapsensa, joten hän kätki Mayan ojaan, ja kuin ihmeen kaupalla hän säilyi hengissä.