Jesaja 62 -rukouskampanja

TOUKOKUU 2021

Rakas rukousystävä!

”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia” (1. Piet. 2:5). 

Vietämme pian helluntaita, joka on yksi Raamatun kolmesta suuresta pyhiinvaellusjuhlasta. Yksi tämän juhlan ainutlaatuisista piirteistä on sen vahva yhteys pääsiäiseen. Jeesus kuoli ja nousi ylös pääsiäisenä ollen täydellinen uhri ja täyttäen tuon juhlan profetaalisen tarkoituksen. Hänestä tuli Jumalan Karitsa, joka otti pois maailman synnin (Joh. 1:29). Hän ilmestyi opetuslapsilleen, oli maan päällä 40 päivää ja nousi sitten ylös taivaaseen. Kymmenen päivää myöhemmin vietettiin helluntaita.

Raamatussa näiden kahden juhlan välillä on selvä yhteys: ”Laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti; … ja vietä viikkojuhla Herran, sinun Jumalasi, kunniaksi kätesi vapaaehtoisin lahjoin, joita sinä annat sen mukaan, kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinulle siunausta antanut” (3. Moos. 23:16; 5. Moos. 16:10).

Nämä seitsemän viikkoa edustavat odottamista. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että heidän pitää odottaa Jerusalemissa, kunnes he saavat voiman korkeudesta (Luuk. 24:49). Odottaminen on valmistautumista. Käyttäkäämme myös me tämä ajanjakso siten, että olemme valmiita siihen, mitä Jumala haluaa meille näyttää tai puhua.

Tämä odotusaika on myös hyvä mahdollisuus tutustua tarkemmin raamatulliseen uhraamiskonseptiin ja sen tarkoitukseen meidän aikanamme. Sana ”uhraaminen” sisältää yleensä ajatuksen jonkun asian menettämisestä, ehkäpä rahallisesti tai jopa uhraamalla elämänsä hyvän asian puolesta. Joskus vanhemmat joutuvat uhraamaan, jotta heidän lapsensa voivat opiskella. Sankari uhraa oman elämänsä, jotta hän voi pelastaa muut. Uhraamiseen kuuluu menettämistä, kärsimistä ja antautumista.

Heprean kielellä sana uhri, korban, ilmaisee läheisyyttä. Raamatullisessa ajattelussa uhri on jotakin sellaista, mikä tuo meidät lähemmäksi Jumalaa. Kysymys kuuluukin, onko kyseessä vain Vanhan testamentin konsepti, joka poistui käytöstä Jeesuksen uhrityön myötä, vai voiko se olla ajankohtainen myös nykyaikana?

Kolmannen Mooseksen kirjan alussa erotetaan kaksi uhria toisistaan: syntiuhri ja vapaaehtoinen uhri. Ensimmäistä voidaan myös kutsua ”pakolliseksi”. Täytyi vuodattaa verta, jotta sai synnit anteeksi. Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä” (Hepr. 10:4) ja sen vuoksi uhreja täytyi tuoda yhä uudelleen ja uudelleen. Jeesus kuitenkin uhrasi itsensä ainutkertaisen uhrina: ”Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita” (Hepr. 10:18). Jeesuksen uhri, korban, tuo meidät lähemmäksi Jumalaa.

Kolmannessa Mooseksen kirjassa puhutaan toistuvasti myös ”suloisesta tuoksusta Herralle”. Tämän tyyppinen uhri on jotakin sellaista, mitä ihminen antaa omasta aloitteestaan, ja Herra vastaanottaa sen iloiten, ja aivan kuten sana korban viestittää, se tuo henkilön lähemmäksi Häntä. On mielenkiintoista huomata, että useissa Uuden testamentin kirjoituksissa meitä kehotetaan tuomaan uhreja:

”Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia” (1. Piet. 2:5).

Meidät on kutsuttu olemaan pyhä papisto, ja papin tehtävä on uhrata. Koska tiedämme, että emme voi uhrata syntiuhreja, niin jäljelle jää vapaaehtoinen uhri, korban, suloisen tuoksuinen uhri. Ilmestyskirjassa 5:8 puhutaan kultaisista maljoista, jotka ovat täynnä suitsukkeita, jotka ovat pyhien rukouksia. Joten jopa pyhien rukoukset ovat suloinen tuoksu Herralle.

Heprealaiskirjeessä 13:15–16 kuvaillaan tällaisia hyväksyttäviä uhreja: ”Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.”

Raamatunpaikka sanoo, että Jumala mielistyy siihen, mitä teemme. Ylistysuhri, kiitosuhri ja huultemme hedelmä ovat Herralle suloinen tuoksu. Ne myös tuovat meidät lähemmäksi Häntä. Muistetaan myös käytännöllinen puoli: tehdään hyvää ja jaetaan omastamme. Siinä on Jumalan silmissä sama voima kuin ylistyksessä ja rukouksessa.

Toinen uhraamisen näkökulma löytyy Roomalaiskirjeestä 12:1: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.”

Kun annamme ruumiimme elävänä uhrina, se on suloinen tuoksu Herralle. Se, mitä teemme ruumiillamme, on tärkeää. Tässä näemme myös säännöllisen paastoamisen tärkeyden. Se tuo meidät lähemmäksi Jumalaa, ja Hän mielistyy siihen.

Yhteenvetona haluan sanoa, että meidät on Jumalan pappeina kutsuttu tuomaan tietynlaisia uhreja Herralle: rukoilemaan ja ylistämään; antamaan tarvitseville; ja antamaan ruumiimme uhrina. Nämä asiat tuovat meidät lähemmäksi Jumalaa. Ne ovat todellisia korbaneita, ja ne miellyttävät Häntä. Ne ovat suloinen tuoksu Hänelle. Toteutetaan näitä hengellisiä uhreja ja valmistaudutaan siihen, että Pyhä Henki täyttää meidät jälleen kerran.

Kristuksessa sinun, 

Mojmir Kallus 
ICEJ:n kansainvälisen työn johtaja 

Seuraava maailmanlaajuinen Jesaja 62 -rukouspäivä on keskiviikkona 5. toukokuuta. Voit tilata Jesaja 62 -rukouskirjeen itsellesi tästä, jolloin saat ensi kuun rukouskirjeen ja rukousaiheet suoraan sähköpostiisi. Liitythän joukkoomme!

Voit rukoilla kanssamme myös joka keskiviikko klo 16.00 liittymällä englanninkieliseen rukoushetkeen osoitteessa on.icej.org/ICEJGlobalPrayer